Valvoen yön yli,
kuten jokainen hulivili
joka ei näe, mikä häntä odottaa,
joka ei tiedä minne on menossa.

Hylkäsin neuvosi
hyvä ystävä,
tulimme melkein vihollisiksi
koska kerroit minulle totuuden.

Olivat aina
parhaita kavereitani
milonguero-jannut,
jotka pelasivat ja muuta.

Ja heidän kanssaan
hukkasin, yö toisensa jälkeen,
juomien, tanssin ja juhlien kesken,
tämän elämän, joka kuluu.

Valvoessani yön yli tapasin
naisen jonka tunnet,
en halua toistaa
mitä kerroin sinulle viime yönä.

Kaiken, kaiken menetin,
pidin hänestä vain
tuon valokuvan tuossa
jota en enää halua nähdä.

Sinä, joka tiedät kaiken,
jos tulet huomenna,
säilytä tuo valokuvan,
heitä se pois tai hajota se.

Minulle on ihan sama,
tee sille mitä haluat,
en halua enää katsoa sitä,
enkä ajatella kuinka hän lähti.
—
Ne tulevat aina,
unettomina öinäni,
lohduttavat sanasi
lievittämään yksinäisyyttäni.

En voi enää reagoida,
minut on kukistettu,
vain näin etsin unohdusta
ikuisesti valvoen yön yli.

On hyödytöntä
kääntyä palaamaan polulla,
minun on seurattava merkkiä
elämältäni, joka kuluu.

Mutta veli,
olen kiitollinen sinulle,
näethän sen, hyvä ystäväni,
ei ole lääkettä minun vikaani.

[printfriendly]