Muistosi saapuu pyörremyrskyssä
palaa syksyllä auringonlaskun aikaan.
Katson tihkuista sadetta, ja samalla kun katson
pyöritän kahvilusikkaa.

Viimeinen kahvi
jonka kylmät huulesi
pyysivät tuolloin
huokaavalla äänellä.

Muistan välinpitämättömyytesi
muistelen sinua ilman syytä
kuuntelen sinua vaikket ole.

«Suhteemme on loppu»
sanoit hyvästissä
joka oli sokeria ja sappea.Niin kuin kahvi,
kuin rakkaus, kuin unohdus,
kuin aiheettoman kaunan
viimeinen huimaus…

Ja niin, armottomuutesi takia
näin itseni kuolevan seisaalleni.
Mittasin turhamaisuutesi
ja siten ymmärsin yksinäisyyteni
ilman mitään syytä…
Satoi ja tarjosin sinulle viimeisen kahvin!

Muistan välinpitämättömyytesi
muistelen sinua ilman syytä
kuuntelen sinua vaikket ole

«Suhteemme on loppu»
sanoit hyvästissä
joka oli sokeria ja sappea.

Niin kuin kahvi,
kuin rakkaus, kuin unohdus,
kuin aiheettoman kaunan
viimeinen huimaus…

Ja siellä, armottomuutesi takia
näin itseni kuolevan seisaalleni.
Mittasin turhamaisuutesi
ja siten ymmärsin yksinäisyyteni
ilman mitään syytä…
Satoi ja tarjosin sinulle viimeisen kahvin!

[printfriendly]