Tämä ovi aukesi kulkuasi varten
tämä piano vapisi laulusi vuoksi
tämä pöytä, tämä peili ja nämä kuvat
vaalivat kaikuja äänesi kaiusta.

On kovin surullista elää muistojen välillä …
on niin väsyttävää kuulla tuo huhu
hiljaiselta sateelta, joka itkee
sen ajan ylle, mitä sydän rakasti.

Ei tule ketään samanlaista, ei tule ketään,
ei ketään sinun ihollasi eikä äänelläsi.

Ihosi, magnolia, joka kasteli kuun
äänesi, mutina, joka laimensi rakkauden.

Ei tule ketään samanlaista, kaikki kuolivat
sillä hetkellä kun sanoit hyvästit.

Kun haluan etäisyyttä menneeseen
se on hyödytöntä, sydämeni kertoo minulle
tuo piano, tuo pöytä ja nuo maalaukset
vaalivat kaikuja äänesi kaiusta.

Sinisessä albumissa ovat säkeet
jotka poissaolosi peitti yksinäisyydellä.
On muiston surullista tuhkaa
ei muuta kuin tuhkaa, ei muuta …

[printfriendly]