Kuinka haluankaan itkeä tänä harmaana iltapäivänä
kohinassaan sade puhuu sinusta.
Katumus koska tiedän
että minun vuokseni
en milloinkaan rakkaani, en milloinkaan näe sinua.

Suljetut silmäni näkevät sinut samanlaisena kuin eilen
vapisevana, anoen rakkauttani uudelleen.
Ja tänään äänesi palaa luokseni,
tänä harmaana iltapäivänä.

“Tule”
surullisena sanoit minulle
että “tässä yksinäisyydessä
sieluni ei jaksa enää.”

“Tule
ja armahda tuskaani
olen kyllästynyt itkemään vuoksesi
kärsimään ja odottamaan sinua
ja puhumaan aina yksin
sydämeni kanssa.”

“Tule
koska rakastan sinua niin paljon
että jos et tule tänään
tulen hukkumaan kyyneliini.”

“Ei
ei voi olla, että elän näin
tämän rakkauden kanssa joka on naulattu minuun
niin kuin kirous.”

En osannut ymmärtää epätoivoasi
ja kävelin iloisesti pois toisen rakkauden siivillä.
Kuinka yksinäisenä ja surullisena löysin itseni,
kun näin itseni niin kaukana sinusta
ja ymmärsin petokseni.

Suljetut silmäni näkevät sinut samanlaisena kuin eilen
vapisevana, anoen rakkauttani uudelleen
ja tänään sinun äänesi vuotaa verta minuun
tänä harmaana iltapäivänä.

“Tule”
surullisena sanoit minulle
että “tässä yksinäisyydessä
sieluni ei jaksa enää.”

“Tule
ja armahda tuskaani
olen kyllästynyt itkemään vuoksesi
kärsimään ja odottamaan sinua
ja puhumaan aina yksin
sydämeni kanssa.”

“Tule
koska rakastan sinua niin paljon
että jos et tule tänään
tulen hukkumaan kyyneliini.”

“Ei
ei voi olla, että elän näin
tämän rakkauden kanssa joka on naulattu minuun
niin kuin kirous.”

[printfriendly]