Elämän rööki puristettuna huulien väliin,
ilme pilvinen ja kylmä, vähän hitaasti kävellen,
kääntyi naapuruston kulmasta ja, jo muistoista juopuneena,
kuin myrkkyä läikyttäen, kuuli sen syyttävän.

Vanha katu naapurustossani, jossa olen ottanut ensimmäisen askeleen,
palaan luoksesi, pakka kuluneena turhasta sekoittamisesta,
haava rinnassa, unelmani hajotettuna palasiksi,
se hajosi halauksessa, joka antoi minulle totuuden.

Opin kaiken (hyvän) pahan, opin kaiken (pahan) hyvän,
tiedän suudelmasta joka ostetaan, tiedän suudelmasta joka annetaan;
ystävästä, joka on ystävä aina, ja sellaisesta joka on ystävä niin kauan kuin se sopii hänelle,
ja tiedän että hän, jolla on paljon rahaa, on paljon arvokkaampi.

Olen oppinut, että tässä elämässä täytyy itkeä, jos muut itkevät
ja, jos karnevaaliorkesteri nauraa, on osattava nauraa;
ei ajatella vahingossakaan… Miksi, jos joka tapauksessa voit elää!
Ja lisäksi otat riskin, että sinua kutsutaan hölmöksi!

Sen kerran kun halusin olla hyvä, he nauroivat päin naamaa;
kun huusin epäoikeudenmukaisuutta, voima vaiensi minut;
Kokemus oli rakastajani; pettymys ystäväni…
jokaisella kortilla on vastapuoli ja vastoinkäymisiä tapahtuu.

En usko edes itseeni tänään. .. Kaikki on massaa, kaikki on valetta,
ja se, joka on korkeimmalla, on samanlainen kuin muut…
siksi sinun ei pitäisi olla yllättynyt, jos jonain yönä, humalassa,
näet minun kulkevan käsikynkkää sellaisen kanssa, jonka kanssa minun ei pitäisi kulkea.

[printfriendly]