Kuulin sinun sanovan hyvästi, hyvästi,
Suljin silmäni ja piilotin tuskan
Tunsin askeleidesi kulkevan yli iltapäivän
eivätkä pelkurit käteni estäneet sinua.

Sydämeni itki rakkaudesta,
ja hiljaisuudessa soi äänesi,
rakas äänesi, kaukainen ja eksynyt,
sinun äänesi joka oli minun, sinun kalpea äänesi.

Autioina öinä, joita tuuli ravistaa,
loistavat katumuksen kylmät tähdet,
ja huijaan itseäni, että joudut palaamaan uudelleen,
purkaen unohduksen ja ajan.

Tunnen, että askeleesi palaavat tuttua polkua pitkin,
kuulen kuinka kutsut nimeäni kuolemanväsyneenä,
miksi, jos tiedän jo, että toiveeni on turhaa,
koskaan, koskaan et tule saapumaan.

Näin sinun lähtevän, sanoit hyvästi.
Vapisin ahdistuksesta ja kätkin tuskan,
myöhemmin ajatellen ettet palaisi,
yritin tavoittaa sinut, etkä enää ollut minun.

Sydämeni vuosi verta rakkaudesta
ja muistossa soi äänesi,
rakas äänesi, kaukainen ja eksynyt,
sinun kohmettunut äänesi, sinun kalpea äänesi.

Autioina öinä, joita tuuli ravistaa,
loistavat katumuksen kylmät tähdet,
ja huijaan itseäni, että joudut palaamaan uudelleen,
kumoten unohduksen ja ajan.

Tunnen, että askeleesi palaavat tuttua polkua pitkin,
kuulen kuinka kutsut nimeäni kuolemanväsyneenä,
miksi, jos tiedän jo, että toiveeni on turhaa,
koskaan, koskaan et tule saapumaan.

[printfriendly]